Katso kolumneja blogistani ja liity keskusteluun.

"Ihmisyksilöiden suhteet omaan elinympäristöönsä ovat siis vastavuoroisia samalla tavoin kuin kaikkien muidenkin organismien. 'Luonto' ei ole organismien passiivinen elämännäyttämö, vaan 'luonto' on jokaisen eliön omasta näkökulmasta konkreettinen, eliöiden itsensä muuttama ja muokkaama elinpiiri, asumus".

- Haila & Lähde: Luonnon politiikka

 "Taistelua 'tieteelliseksi' kutsumamme episteemisen asenteen oikeellisuuden puolesta voidaan nykyisin pitää voitettuna. Tosiasioista puhuttaessa Järki on perinyt Jumalan paikan. On vaikeaa kuvitella paluuta tilaan, jossa faktuaalista totuutta koskevien mielipiteiden tulisi mukautua ilmoituksen auktoriteettiin. Lisäksi tiedon etsiminen sen itsensä vuoksi tunnustetaan päämääräksi sinällään eikä se tarvitse puolustuksekseen muita perusteita".

- Georg Henrik von Wright: Minervan pöllö

"Ne jotka puhuvat, menettävät paljon sanoja.
Ja Heidän yksinäisyytensä kylmempi
kun ilta laskeutuu sydämen syviin huoneisiin.

Mutta voima josta kukaan ei vielä tiedä
lämmittää kuin kaivo johon on varastoitu
salaista valoa".

- Lauri Otonkoski: Tällainen väite

Vaelluksia Lapissa 

Luettelossa ovat aikuisiän – mitä se sitten lopulta tarkoittaakaan – vaellukset eli tyhjänkävelyt ja - hiihdot, joissa olen ollut enemmän tai vähemmän ns. vaellusvastuussa. Näitä ennen olen vaeltanut neljästi, ensimmäisen kerran Lemmenjoella-Vaskojoella 1973 kesällä isäni opastuksella yhdessä kaverini Marko Forsblomin kanssa (yhteiskuvassa vasemmalla hieman ujostellen), samassa paikassa kahdella hiihtolomalla jolloin mukana oli mm. Remeksen perhettä vuosina 1977 ja 1978, sekä kesävaelluksella isäni kanssa Saariselällä 1977. Jälkimmäistä muistellaan 28 vuotta myöhemmin, kuinkas ollakaan, Saariselän kylällä (oikea kuva).

Keke, Ilari, Eero Lu., Jukka-Pekka, Jukka, Jarmo, Juha, Kimmo, Markus, Eero Le., Mari, Tuija, Eeva, Marko, Minna, Ari, Vilja, Ritva, Olli, Touko, Visa ja Pirkka – kiitokset vaellusseurasta!

( T) = talvivaellus

1989 Lemmenjoki I

Ensimmäinen ”oma” vaellus Lemmenjoen kultamaille Jäkäläpäälle. Sekä tunturien komeus että kullankaivajien arki (ja varsinkin juhla) jäivät pysyvästi mieleen. Morgam Viibuksen valloitus.

1990 Lemmenjoki II "Kajaste

Toinen otto, omakohtaisia kokemuksia kullankaivuusta ja päätyminen Vaskojoelle saunaan elokuun kuutamossa. Ensimmäinen rehellinen eksyminen sumussa, jossa oppaaksi tarkoitetun tunturin katoaminen kirvoitti huulilta sittemmin usein toistetut sanat: ”Hyvät herrat, missä on Ladnjoaivi?”. Yhtä kaikki, Ladnjoaivin valloitus.

1991 Kilpisjärvi I

Opettavainen tutustuminen maamme ainoaan suurtunturistoon Terbmisjärven kautta Meekolle. Ylipitkä kalastusreissu pakotti suunnistamaan kuun avulla kämpille. Kahperusvaaran valloitus ja opetus sateen rajuudesta huipulta palattaessa.

1992 Kilpisjärvi II 

Tavoitteeseen päätyminen: Haltin valloitus onnistui lopulta rumassa säässä. Oikaisureitti Meekovarrin länsipuolitse paluumatkalla ja Siktakurran lävitse menomatkalla – suosittelen!

1993 Kilpisjärvi III

Maltillinen kolmas kerta sanoi toden. Haltilla jo parempi näkyvyys. Mutta tälläkin matkalla piti eksyä tunturin väärälle puolelle, josta kurunpohjaa pitkin palatessa vastaan tuli kyltti: Suomi Finland. Menomatkan teimme Luossun ”rakkareitin” myötä Kovddoskaisi pohjoiskautta kiertäen suoraan Haltin majalle. Paluumatkalla upea kahden telttakunnan leiripaikka Kahperusvaaran pohjoiskupeella.

1994 Muotkatunturit I

Pitkä ja komea vaellus lähtöpisteenä Aslakkala. Stuorraäytsin ja ”pikkukevon” kautta Urroaivin leiriin, josta käsin Kalgoaivin kaksoishuippujen valloitus sekä Urrekoaivin kierto. Muotkatuntureilla on aivan oma taikansa, ja vanhalta polunpohjalta kannattaa poiketa mahdollisimman usein päättymättömän oloiseen paljakkaan.

1995a Saariselkä I (T)

Talvivaellus Kemihaarasta Muorravaarakanruoktuun ja paluu Anterinmukan kautta risteysasemana Peuraselkä. Paluupäivää lukuun ottamatta loistava aurinkoinen sää, myös Ukselmapään valloituksessa. Jouduin talvivarusteiden vuokrauskierteeseen ja varoitan sattumanvaraisuuksista: tarjolla olleet lähes kolmemetriset mettäläiset eivät ole parhaimmillaan tultaessa alas jäistä tunturin kuvetta. Suunnitteluosasto varasi kämpät niin, että toisena päivänä saimme hiihtää 53 km. Mikäpä siinä – hyvässä säässä!

1995b Muotkatunturit II

Tällä kertaa kuljimme vanhan erämaan läpimenoreitin Karigasniemeltä Tirroon. Keli oli ajoittain varsin koetteleva, mutta Koarvikodds saatiin valloitettua. Korkeimman huipun jälkeen avautuu paitsi maisemana, myös vaellusmaastona laaja suoalue, jossa suunnistustaidot palkitaan kuivilla saappailla. Tällä kertaa onnistuimme.

1996 Kilpisjärvi IV ”Haltirakuunat”

Osalle retkikuntaa ensimmäinen vaellus. Poronkäristys maistui Saarijärvellä aamuyön auringossa. Pitshosköngäs tarjosi elämyksiä, ja Halti otti tälläkin kertaa vastaan. Meekonvarrin satulassa eräs hienoimmista telttaleireistä yli 700 metrissä. Kahperusvaaran ikilumeen jäivät kummalliset jäljet. Ovatkohan muut Tsahkaljavrin kautta palaavat huomanneet Saanan rinteellä muinaisen Sinol –miehen housut?

1997a Kilpisjärvi V ”Jetin paluu” (T)

Tällainen keikka ei hevin unohdu. Ensimmäistä kertaa mukana oli ahkio, jonka kuormaamisessa on omat niksinsä – ja rajansa. Yön pimetessä hiihdimme Saarijärvelle revontulten ja Hale-Pobb –komeetan avustaessa kirkasta kuutamoa.

Seuraavien päivien kirkas aurinkokeli ja öiden valkoisen peuran mieleen nostattama kuutamo saattelivat onnekasta retkikuntaa Luossun ja Haltin kautta nousevan täysikuun punan ja revontulten valaisemalle Meekolle.

Sieltä palasimme – lumimyrskyssä – suoraan Kilpisjärvelle todella huonossa kelissä.

Talvikeikkojen ykkönen.

1997b Muotkatunturit (III) - Maarestatunturit ”Myedhiduoddarak”

Suuri unelma toteutui. Kaksi henkilökohtaisesti merkittävää erämaa-aluetta yhtyivät. Karigasniemeltä alkaneen jotoksen välitavoite oli Stuorran pikkukevomainen kanjoni, jonka pohjalla kulkevaa luonnonreittiä pitkin pääsee halutessaan kämpältä kämpälle.

Porttatsokan ja Kaisavarrin jälkeen, ennen Vaskojokilaaksoa, mänty palaa vehreän koivun sekaan. Eteläisiä Muotkatuntureita illan kullassa.

Upeaa Vaskojoen rantaa pitkin siirryimme Pahtasuvannolle terassileiriin, ja siitä edelleen Maarestatuntureille. Kuumassa säässä suolat levisivät selkään. Horisontissa Morgam Viibus.

Pohjoisella Ravadasjärvellä vastassa oli paikallista kalastusosaamista ja niin pääsimmekin tammukan syöntiin – loistavassa säässä.

Rahpesovaivin huipulta näkyi alhaalla liitelevä kotka ja kaukaisuudessa niin Taivas- kuin Pyhäkerokin Pallas-Ounastunturien suunnassa. Paluu veneellä Morgam Viibuksen juurelta Kultahaminasta kovassa sateessa.

1998a Saariselkä II ”Kekkosen linja” (T)

Talvikeikka lähtöpisteenä Kiilopää – tosin heti aluksi väärää latua pitkin. Pirttikosken kautta Sarviojan varaustuvalle, josta komeaakin komeammassa säässä ja puolittain vahingossa Ukselmapään kupeeseen ja Pirunportille tunturien selkiä pitkin, ajoittain sukset kannossa. Hieta- ja Kärppäpäiden välissä jouduimme luonnon tuulitunneliin ja lähes lumivyöryyn, mutta selviydyimme Luirojärven Hiltonille ja edelleen Tuiskukuruun. Paluu Rautujärven kautta Kiilopäälle.

1998b Lemmenjoki III ”Leämmiloma”

Suurin yllätys tapahtui jo ajomatkalla, kun toisesta autosta katosi vasen takapyörä akselin pään katkettua. Kolmen telttakunnan ensikertalaiset huomioiva suurretkikunta päätyi omalla veneellä Ravadaskönkään kautta ensimmäisen Ravadasjohkan leirin kautta pohjoiselle Ravadasjärvelle perusleiriin. Sieltä päiväretki Maarestatuntureille ja siirtyminen Landjoaivin itäpuolitse Vaskojoen kämpälle saunomaan ja uimaan. Kämpällä nukkuivat muutkin. Paluu Landjoaivin paljakan ja Jäkäläpään kautta Kultahaminan tuntumaan viimeiseen leiriin ennen Viibuksen joukkovalloitusta. Sinun Keke on minun Velukka. Erikoisuutena pieteetillä kuivatetut muonat – erittäin toimiva ratkaisu varsinkin näin suurelle retkikunnalle.

1999a Muotkatunturit IV ”Muotkan Umpsukat” (T)

Haave talvitelttailuvaelluksesta kariutui hankikannon pettämiseen. Päädyimme pyryssä vietetyn hätätelttayön jälkeen idylliselle Lahtisen kämpälle kovin työlään taivalluksen jälkeen. Pakkasyö lupasi parempaa ja mahdollisti Peldoaivin valloituksen todella hienossa kelissä (näkymät niin Maarestatuntureille kuin Karigasniemelle ja Paistuntureille asti) mutta uusi aamu toi rännän, loskan ja nöyrän paluun etuajassa Muotkan Ruoktuun.

1999b Paistunturit I ”Paistikat”

Sade alkoi vartin päästä vaelluksen alusta ja kesti kolmatta vuorokautta peittäen mm. osittaisen auringonpimennyksen.

Tauko mahdollisti päiväretken Duoddar-Mavdalle pilvikorkeuden noustessa hetkiseksi yli 500 metrin.

Erikoiset maisemat jättivät janon palata uudelleen. Säiden takia kokonaisuudessaan vaatimattomaksi jäänyt vaellusvuosi.

2000 Nattaset - Sarmitunturi - Ivalojoen kultala "Neljäntuulen lakki"

Seurueelle räätälöity, useista täsmäkohteista muodostunut reissu, joka alkoi Terävä-Nattasen valloituksella poikkeuksellisen upeassa säässä. Huippu jolla todella kannattaa käydä! Seuraavaksi siirryimme Sarmitunturin erämaahan ja pystytimme leirin korkealle Sarmitunturin huipun tuntumaan. Uhkaava sade ja ukkonen hiipui pilvipoudaksi, joka mahdollisti päiväretken Pahakurulle ja takaisin.

Umpisumussa laskeuduimme alas siirtyen Ivalojoen Kultalaan.

Iltaretkellä valloitimme Kehäpään, josta avautuu edustava näkymä Hammastunturin erämaahan. Neljäs kohde oli (jälleen) Siida saamelaiskeskus, kiertämätön, ainutlaatuisen hieno kokonaisuus. Kuusamolainen vieraanvaraisuus sekä mennessä että palatessa oli omaa luokkaansa.

2001 Paistunturit (II) - Kevon kanjoni "Bais-Geavu – Aatoksesta eetokseen"

Jälleen unelma toteutui: vaelsimme samalla reissulla sekä Paistunturit että läpi Kevon kanjonin. Avauspäivä Utsjoelta Paistunturin erämaan pohjoisalueille oli erittäin rankka mutta alati komistuvat maisemat kannustivat poronkäristyksen tekoon. Jatkossa vietimme pitkiä mutta antoisia päiviä tasaisilla ylängöillä, kunnes Gaimmioaivi ja tunturisto houkuttivat leirinpitoon.

Paranevassa säässä siirryimme Gaimmion paljakkaan.

Huiputimme itsensä Guivin ja leiriydymme sen juurelle upealle leiripaikalle. Guivilta oli mukava katsella pohjoiseen tulosuuntaan.

Siirryimme sitten kanjonille johtavalle reitille ja vihdoin itse mykistävän upeaan kanjoniin.

Matkan jatkuessa edessä oli lapinkaste Fiellun kuohuissa. Vaikutus verenkiertoon oli tyrmäävä.

Kanjonin pohjalla ylitykset suijuivat vaijereiden avulla. Tällä kertaa vettä oli melko vähän kuivahkon kesän jäljiltä, mutta vääntöä virrassa riitti.

Harvoin retken päättyminen ottaa niin koville kuin tällä kertaa.

2002 Ylläs - Pallas - Hetta "Solo 02"

Muutaman vuoden muhinut ajatus yksinvaelluksesta toteutui vihdoin. Jazzkuvioista tuttu Ylläs toimi avaushaasteena kavutessani Ylläsjärven puolelta Äkäslompoloon ja Kellokkaaseen. Alla oli pari auvoista lepopäivää tuttavien piilopirtissä Maununrannassa. Jatkoin Kotamajan, Peurasuvannon ja Äkäskeron (upeat maisemat!) kautta Mustakerolle.

Seuraavana päivänä siirryin Kolvakeron (pohjoispäässä kerrassaan upeat, järvi-Suomea sekä metsä- ja tunturi-Lappia yhdistelevät maisemat, joiden parissa kannattaa viipyillä) ja Rauhalan kautta puistoalueelle ja edelleen leiriin lähelle Pallaksen luontokeskusta.

Taukopäivän ja päiväretken jälkeen kävelin oivassa kelissä kolmessa päivässä Hettaan. Lähivuosina toteutettava kansallispuisto on erinomainen ajatus, suosittelen reittiä kaikille hyväkuntoisille – huomaa vesihuollon tärkeys joillakin osuuksilla!

2003a Saariselkä III "Vongoivan eväät" (T)

Tavoitteena kevätretki Kemihaarasta Vongoivan kammille, mutta hankikanto teki jälleen tepposet. Manto-ojalta pääsimme vain vaivoin – ja huonojen hiihtojalkineiden hidastamana – laavupaikalle, jonne pystytimme teltan.

Erinomaisen gourmet –illan jälkeen tavoittelimme läheistä paljakkaa, mutta hankikanto petti lopullisesti, ja palasimme Manto-ojalle tupailtaa viettämään.

Keskustelimme pitkät tovit tarkoituksenmukaisista talvivarusteista. Talvinen telttavaellus tulee vielä toteutumaan.

Sellainen on henki.

2003b Tulppio - Tuntsa - Takkaselkä "Tuntsan palo"

Toinen yksinvaellus Tuntsan erämaahan lähtöpaikkana Tulppion majat. Kuusikkovoittoinen erämaa antoi todellisen vastuksen uuvuttavassa helteessä. Härkätunturin kämpän kautta päädyin Murhahaaraan ja siitä edelleen Pirunkirkon kautta Takkaselkätunturiin, jonne perustin leirin 530 m:n käyrälle.

Palasin samaa reittiä tehden vaivanarvoisen mutkan Värriötuntureiden ja Värriön luonnonpuiston maisemien kautta.

Murhahaarassa maistuivat niin telttasaunan napakat löylyt kuin uinti raikkaassa tunturipurossa.

2003c Ylläs - Siida - Pallas "Perhepistot -03"

Päiväreppureissu Ylläksen tukikohdasta käsin Äkäskerolle, Aakenuksen Pallilaelle ja Pallaksen Palkaskeron näköalapaikalle. Ohjelmassa myös retki Taivaskerolle sekä kulttuurivierailu Inarin Siidaan - jälleen kerran. Hulppeita maisemia seitsenhenkiselle vilkkaalle seurueelle.

    

2004a Muotkatunturit V "Lahtisen eväät -04" (T)

Vihdoinkin pääsimme taas talvivaelluksen makuun paljakassakin. Kolmen tunturiharjanteen ylitys jäi kuitenkin uppohankien vuoksi puolitiehen. Talvitelttailusta kertyi arvokasta kokemusta viideltä peräkkäiseltä yöltä. Laella taas oli paikoin käveltävä, mutta komeaa oli niin Toanganolla kuin Pealdollakin. Hanhipään, Ylemmän Honkavuoman ja Lahtisen kämpän vieressä leireissä viihdyimme vallan mainiosti. Talviressuja tehdään jatkossakin, sen verran hyvä maku jäi.

2004b Sareks Nationalpark, Ruotsi "Festivandring -04"

Varttuvan vaeltajan tasakymmenten kunniaksi juhlavaellus suuntautui läntiseen naapuriin ja Sarekiin, alpististen massiivien kämpättömään ja poluttomaan paratiisiin. Lähtöpisteenä oli Suorvan voimalaitos koillisessa ja suuntana Kukkesvaggen laakso.

Täysin puuttoman paljakan, suurtuntureiden ja alpististen huippujen katveessa on niin helppokulkuista nummea, haastavuudeltaan vaihtelevaa rakkaa kuin vaativia vesistöylityksiäkin. Sumujen seasta saattoi aluksi vain aavistella tulevaa.

Pilvikorkeuden noustessa lähelle kahta kilometriä loppukesä näytti moninaiset kasvonsa.

Auringon kultaamien laaksojen yllä lumimyrskyt paiskautuivat mahtipaaseja vasten.

Alueen korkein, Sarektjåhkkån Stortoppen (2098m) pysyi arvoituksellisessa sumussaan.

Myrskyn jälkeen Peukaloisten retkistä tuttu Ahkka, Pohjolan Kuningatar, suostui näyttäytymään aamu-uinnillaan.

Stortoppen seurasi perässä yhdessä Nordtoppenin kanssa.

Ahkka saatteli kulkijat Hallji-tunturin kainaloon Vuosskeljavrren rannalle upean retken viimeiseen leiriin. Tänne on yksinkertaisesti palattava - vi ses igen!

2005a Ylläs "Kaamoskenkä -05" (T)

Perheylläksen uuden vuoden kaamosversio sisälsi lumikenkätestejä oudon sinisessä talvisäässä.

Lumikenkävaellus Tubbseilla suuntautui ensin Varkaankuruun, jonka pohjalla pieni lumijoutsen sammutti kaamospäivän janoaan.

Ennen tiukkaa nousua Ylläksen huipulle maistuu lämmin kupponen.

Tubbsin kengät (keskipäivän suunnistusympäristöä luonnehtivassa kuvassa) toimivat hyvin umpisessa - tosin upottuaan kenkää on hankala repiä takaisin hangen pinnalle. Koska suurin tarve on kuitenkin toisaalta tuulenpieksämässä, toisaalta hankikelien hyydyttämässä metsässä, päädyimme Salomonin purennaltaan parempiin ja ketterämpiin kenkiin.

2005b Kilpisjärvi VI "Kekkosen laki -05" (T)

Useamman vuoden tauon jälkeen paluussa Kilpisjärvelle oli tunnelmaa. Ylläsjazzeilla muutaman viikon takainen umpisen Pirunkurun kapuaminen lumikengin antoi vähän itseluottamusta. Reitti oli aluksi sama kuin neljäntoista vuoden takaisella ensimmäisellä kesäkeikalla: kohden Termisjärveä.

Nousu Tsahkalille sujui ilta-auringossa yllättävän leppoisasti Saanarouvan editse.

Kuun valossa eteen kapsahtaneen, remontoidun Termiksen kämpän tarjoaman suojan jälkeen matka jatkui itään mahtipahdan suuruutta ihmetellen.

Harrijoen seudulle saavuttaessa tuuli yltyi, ja teltta pystytettiin melkoisella äksiisillä. Keli- ja voima-arvio johti suunnan muutokseen Porojärven kämpälle. Kekkonen astui yllättäen kuvaan avaamalla kämppänsä oven.

Palautuspäivän kääntyessä iltaan herkkuruoat valmistuivat, ja Saivaaralle syttyi juhlavalaistus.

Paluu Meekon varaustuvalle oli nostalginen. Lunta ei ollut todellakaan liikaa, ja siksi myös jää oli varsin paksua. Veden saimmekin sulattamalla kirveenvarren mittaan saakka rouhittua jäätä.

Tupakirjan provosoimana läksimme vielä iltaretkelle Saivaaralle kekkostelemaan. Komea ja myös jännittävä retki!

Seuraavan päivän paluu Saarijärven kämpälle osoitti, millainen tuulisuoja Meekon ja Anjaloanjin laakso on. Kuonjarin uudella kämpällä tuuli oli puuskissa vaarallisen voimakasta. Viimeisen yön jälkeen paluu kulttuuriin sujuikin sitten vesikelissä pääsiäislomalaisten kavutessa rinteillä vastaan.

2005c Pyhä-Luosto I & Saariselkä IV "Twin Peaks"

Uudenkarhea Pyhä-Luoston kansallispuisto tarjosi varsin positiivisen startin kolmannelle soolovaellukselle, jota asteltiin koettelevan kevään jälkeen suorastaan sisäisten seminaarien merkeissä. Sanelulaite ja vuosien patinoima muistikirja olivatkin kovassa käytössä. Ukko-Luosto sommitteli sopivan tunnelman mietteliäälle kulkijalle.

Ukko-Luostolle kapuaminen venyttää ajomatkan jäykistämän kropan ja tarjoaa peninkulman sisällä kulkijalle myös kelpo maisemia - jos etelään kulkiessaan osaa katsella välillä myös taakseen!

Noitatunturilta avautuvat taianomaiset suot muistuttavat Lapin ja lannan rajan läheisyydestä .

Maailma kääntyy reissulla ensimmäisen kerran päälaelleen - Kultakero jää koko komeudessaan horisontin alapuolelle.

Kolmipäiväisen rupeaman jälkeen - uutta puistoa voi suositella ja myös kokemuksia vähemmän keränneille - oli aika siirtyä Saariselälle Sokostin tavoittelun merkeissä. Kuutamokurussa kohtasivat mittumaarinen valo ja menneen talvet lumet.

Rautulammin väliyön jälkeen taival Luiron Hilltonille sujui varsin lämpimissä merkeissä. Kapuaminen Sokostille oli kuitenkin räkättömässä kesäkelissä sangen palkitsevaa.

Kesäkelin paraneminen johti eräänlaiseen ihmeeseen: kaikkien vuosien jälkeen alkoi useamman päivän rupeama, jolloin saattoi vaeltaa shortseissa tulematta elävältä syödyksi. Luirolta Tuiskukurulle taivallus tapahtui ylityssandaalein. Tuiskukurun viileän yön jälkeen kulkija päätyi Tuiskupäänmorostolle tallentamaan mietelmiään.

Sooloteltan etu on siinä, että sen voi tarvittaessa pystyttää kivien - tässä tapauksessa sangen usean - väliin. Vaelluskenkien ja sadevaatteiden avulla yösijasta tuli kuitenkin toimiva. Leiri neljänsadan metrin käyrällä tarjosi näkymän keskiyön auringon suuntaan.

Ennen h-hetkeä maailma kääntyi jälleen ympäri kuin lempeästi pilkaten yksinäisen kulkijan kirjallista tärkeilyä. Olomuodon muutosta kutittelevat kuvajaispuut saivat seurakseen pohjasta ponnahtavan kaasukuplan.

Keskiyön koittaessa aurinko sai pilvistä hiuskuontalon. Tällaisen jälkeen saattoi palata tyytyväisenä Kiilopäälle, saunoa ja siirtyä Saariselälle onnellisen isäukon hoiviin totuttautumaan jälleen kulttuurin melskeisiin.

2006a Ylläs "Topmania" (T)

Jazzien poikkeuksellisen hyvässä säässä alkanut lumikenkähuiputtelu jatkui myös Koppelonpesän etälukuleirillä. Ensimmäiseksi umpinainen hanki löysi haastajansa Solo 02-keikalta tutun Kolvakeron kupeella, ja huipulta avautuivat hivelevät näkymät Pallaksen suuntaan.

Äkäslompolon vieressä Kuertunturi tarjoaa kelpo mahdollisuudet tehokkaaseen iltalenkkiin, ja näkymät ovat ihan mukavat.

Hyvä sää mahdollisti myös treenaamisen tulevia hiihtovaelluksia varten. Yksi päivä kannattikin käyttää Telemark-lasketteluun. Pallakset näkyivät kirkkaassa säässä kauniisti Kukastunturin toimiessa jalustana.

Huiputushulluus kirjaimellisesti huipentui torstaina, jolloin vuosi sitten alkanut Telemark/lumikenkäily-monivaellus kohdistui Kukaksen huippureitin ja Kotamajan kautta Lainion huipulle, josta oli huumaavaa lasketella alas laavutulille ennen viimeistä kapuamista Kesängin huipulle. Lumikenkiä kantavalle hiihtäjälle hymyiltiin aurinkoisesti, mutta hommassa on itua! Suksia vetävä kenkäilijä nousee jyrkällekin huipulle mukavasti ja tehokkaasti.

2006b Kebnekaise "Kebnevandring"

Sarekissa alkanut kuume johti harkittuun yritykseen huiputtaa itsensä Kebnekaise - varsinkin kun se vielä toistaiseksi Sydtoppenin ollessa sulamisestaan huolimatta Nordtoppenia korkeampi on jonkin verran helpompaa.

Nikkaluoktan kiireisemmille tarkoitetun reitin alusta voi jo päätellä, että paikalla on muitakin. Ennakkotiedot kertoivat melkoisesta ihmis- ja helikopteriliikenteestä, minkä saatoimme itsekin todeta varsin pian.

Vajaan parinkympin siirtymätaipaleesta Kebnekaisen tunturiasemalle taitoimme noin kolmanneksen ja pystytimme leirin Láddjujávrin törmälle, jonka äärellä oli myös luonteva uimapaikka jäätiköiden viilentämässä vedessä tavoitteen hohtaessa ilta-auringossa. Tuulen tyynnyttyä virtuaalisesti usein nähty postikorttimaisema avautui myös luonnossa.

Seuraavana päivänä jäinen huippu - ja kolmesataametrinen pudotus Björlingin jäätikölle - tulivat vaihvihkaa lähemmäs. Leirin pystytimme kilometrin päähän tunturiasemasta rauhaisaan paljakkaan juomaveden lähelle. Terävä Duolbagorni ja nousussa vaativuutensa osoittava, vielä ujosteleva Vierranvarri saivat pohtimaan harrastusten mielekkyyttä.

Aikaisen herätyksen ja erittäin tukevan aamiaisen jälkeen läksimme liikkeelle 07.45 paikallista aikaa selkeässä ja jo varhain lämpimänoloisessa säässä. Huipulla olimme seitsemän tuntia myöhemmin rauhallisen etenemisen ja pienen huiputtajaruuhkan purkautumisen jälkeen. Hyvää peruskuntoa vaativa nousu huipentuu viimeisellä kolmella metrillä, kun erityisesti läntinen satojen metrien pudotus jäätikölle avautuu oikean jalkaterän tuntumaan. Myös idässä avautuvat maisemat joita luulee hetken katsovansa lentokoneesta kunnes muistaa missä on.

Maukkaasti työlääksi huiputus muodostuu siksi, että vajaan kahdenkymmenen kilometrin lisäksi (riippuen vähän missä leiri sijaitsee) on kiivettävä pystysuunnassa yli puolitoista kilometriä lisää. Kaukaa katsottuna laimea - ja edestakaisin huiputettava - Vierranvarri on todellisuudessa vaativa, ja alas palattaessa on oltava tarkkana, ettei maisemien ahmimiseltaan päädy irtokivien mukana kyljelleen. Pystyjyrkkä herättää monenlaisia ajatuksia.

Duolbagornin ja Sinnicohkkan satulaakso tervehtii väsynyttä kulkijaa tunteja myöhemmin Giebmejohkan äärellä. Kun vielä muistaa opastaulun viestin, on mukava palata leiriin. Seuraavan päivän torkuimme paljakassa teltan kupeella aurinkoa ottaen, ja sitä seuraavan päivän tihkusateessa palasimme suoraan Nikkaluoktaan. Käsitykseksi jäi, että kelien suhteen olimme sangen onnekkaita. Joka tapauksessa sekä uusi teltta että jälleen asenteella kuivatetut muonat pelasivat erinomaisesti.

Suosittelemme!

2007 Muotkatunturit VI "Honkavuoman WPK"

Tällä kaksikolla itsenäiset tyhjänkävelyt alkoivat pari vuosikymmentä sitten. Nostalgiaa kuin tuplaten suuntasimme Peuranampumalaakion kautta kierrokselle Muotkan skotlantilaisiin maisemiin - Skotlantihan valloitettiin jo ylioppilasinterrailin yhteydessä. Aamuyön saapuminen komeassa säässä vaihtui ensimmäisen vaelluspäivän rankkoihin sateisiin, mutta vaelluskasteen tarjonneen ylityksen jälkeen pääsimme isännöimään Struorraäytsin sympaattista kämppää.

Kuivissa varusteissa pääsimme jatkamaan matkaa seuraavan päivän komean vaihtelevassa säässä: lehtivihreän huumaava tuoksu, auringon kuumotus ja äkillisten sadekuurojen tummanpuhuvuus sävyttivät impressionistista vaelluspäivää tarkoituksellisen korkeilla maisemakäyrillä. Entinen rajavartioston kämppä saavutettiin varsin virkistävän ylityksen jälkeen, olihan kyseessä sentään Giellajohka.

Hiekkarannalla kämppää vastapäätä nautitun valoisan telttailtayön ja unien jälkeen kiipesimme jälleen käyrille päätyen erämaalammen rantamille paljakan reunaan. Valokuvausreissu läheiselle huipulle muuttui sammutustehtäväksi makkaranuotion pohjien jäätyä kytemään. Oppi ja ikä kaikki. Seuraavan päivän leiri pysyi paikallaan, tarinointien ja raekuurojen lomassa kiertelimme kevyillä maisemakierroksilla heräävän kesän lähentelyistä nautiskellen.

Viimeinen ehjä päivä sujui jälleen vaihtelevassa säässä kunnon vääntöä tarjonneen ylityksen, muistelorikkaan paljakkapätkän ja autolle palaamisen tuoman vääjäämättömyyden kohtaamisen merkeissä. Viimeiseksi yöksi ajettiin Karigasniemen eteläpuolelle teltalle jokivarteen sopeutumaan varovaiseen paluuseen kulttuuriin. Sitä edesauttoivat vielä aamukahvit Muotkan Ruoktun mainiossa ja tutussa tunturikylässä. Edessä oli lisäksi Saariselän vieraanvaraisuus ja Kiilopään kuulu ja virkistävä Kylmäkylpylä savusaunoineen ennen lopullista paluuta etelän hötkyilyihin. 

2008 Lemmenjoki IV "Leämmin Ahmat(it)"

Aikataulut muuttivat suunnitelmia ja suuntasimme 35 vuotta ensikerran jälkeen jälleen Lemmenjoelle, edellisestä käynnistä oli kulunut sopivasti kymmenen vuotta. Reissun nimi jalostui matkan lopuksi: suorastaan ahmien nautimme hyvin onnistuneista kuivatetuista ruoista (peuraa, jauhelihaa, grillikanaa, perunaa, hapankaalia, porkkanaa, paprikaa, sipulia jne.), ja viimeinen yö vietettiin Ahkuntuvan Ahma-kämpässä.

Rauhallisen sunnuntaiajelun jälkeen otimme Njurkulahdesta veneen ja jäimme pois Ravadaskönkäällä. Siitä kapusimme Ravadasnjargan leiripaikalle tulistelemaan ja testaamaan kuivatettujen ruokien onnistumista. Leppoisan yön jälkeen aurinko saatteli meidät joen itäpuolta pitkin pienelle Ravadasjärvelle, tällä kertaa sen pohjoispäähän pienelle töyräälle, josta Rahpesoaivi näkyi komeasti. Kiipesimme Peuranampumapäälle hyvässä kelissä ja kiikaroimme Muotkatuntureiden Pealdoaivin ja Koarvikoddsin. Emme suinkaan menneet lämpimään järveen, vaan tunturipurojen yhtymäkohdan jälkeiseen luonnon (sangen raikkaaseen) kylmäaltaaseen. Seuraavana päivänä aamu-uintimme sai myös Maarestatuntureiden rinteillä poron hämmentyneeksi.

Maarestalla tehdyn päiväretken jälkeen tulistelimme jälleen ja nautimme hyvästä ruuasta. Aamu toi tullessaan sumun siirtyessämme Rahpesoaivin nokan ylitse kohden Soabbekieldamoaivin ja Ladnjoaivin itähuippujen välistä solaa. Kun pohjoisreunalla oli aika lounastaa, keli parani hetkiseksi ja avasi näkymiä rajalle ja Norjaan. Valikoimme maisemareitin Ladnjoaivin pohjoisen nokan ylitse ja laskeuduimme suoraan polulle ja siitä kämpälle. Sauna, uinti ja maukkaat ruuat lettujen kera takkatulen ääressä tekivät todella hyvää. Varsinkin kun poistuimme seuraavana päivänä sadepilven kautta sumuun ylittäessämme Ladnjoaivia sen etelänokan editse. Kastuimme sen verran perusteellisesti, että painelimme Mattit Ravadakselle saakka. Kuivattelut kestivätkin sitten kuutisen tuntia, mutta kuumien kivien ja Trangian kattiloiden avulla kostuneet kamppeet kuivattiin kuin kuivattiinkin.

Mattitilta siirryttiin taas vähän paremmassa kelissä kultamaille Jäkäläpään vastarinteen uutta polkua seuraten. Kaivinkoneiden ääni kertoi kaivajien arkisesta aherruksesta. Lounas nautittiin Morgamojan Kultalassa lukien samalla erinomaisesti toimitettua kullankaivajayhdistyksen Prospäkkäri -lehteä. Yöksi siirryttiin vielä Kapsuojalle tulistelemaan ja nauttimaan tuoreista tateista ja haperoista tukevan päivällisen jälkipalaksi. Aamulla siirryttiin sitten Kultahaminaan viimeistä päivää valmistelemaan. Niille joille ympäristöarvot ja kullankaivuu ovat tukkanuottasilla keskenään, voi suositella alla olevien, kämpän seinästä dokumentoitujen tekstien lukemista ja miettimistä.

Viibuksen, joka sijaitsee Lemmenjoen toisella puolella, valloitusretkestä tuli seikkailuhenkisempi kuin kuviteltiin. Paikalle saapuneen seurueen opas tiesi kertoa, että kovasti etsimämme silta oli mennyt tulvien mukana jo kahdeksan vuotta sitten. Nousimme jokivartta joitakin satoja metrejä ylöspäin ja löysimme kahluuseen (vettä nivusiin saakka) soveliaan paikan, josta pääsee melko nopeasti rinteille ja siellä kulkevan poroaidan ohjaamana paljakkaan ja huipulle. Näkymät olivat todella komeita, hyvässä säässä tavoitimme Muotkatunturit, Ylläksen ryppään ja Kesängin, Pallakselta Himmelriikin ja Pyhän ja lähempää tietysti Hammastunturit, Kaunispään ja Saariselän huippuja. Juttelimme tovin huipulla vastaantulleen seurueen kanssa ennen laskeutumista lounaalle ja veneen odotteluun.

Venekyyti oli nopea, sllä vähäisen kuorman ja Veikon asiantuntemuksen turvin laskimme läpi myös kaikista koskista kyydissä istuen. Perillä Ahkuntuvan puolella saimme kuulla pienistä mutta meille hyvin sopivista muutoksista majoitusjärjestelyissä. Saunoimme käyden vielä pulahtamassa Lemmenjoessa ja vietimme illan mukavassa Ahma -tuvassa pimentyneen kuun kurkkiessa varovaisesti puiden takaa. Aamulla ajelimme ensin Siidaan, sitten Karhunpesäkivelle ja lopuksi Kaunispäälle kahteenkin kertaan (noudimme Keken syömään) ennen paluuta kohden kulttuuria ja sen turhuuksia.